Roger Lejeune, tavaralajimenetelmän puolestapuhuja

Määrät oikein ja kustannukset kuriin 

Belgialainen Roger Lejeune tietää, että laskukone on puunkorjuussa tärkeä kone. Tosin hän ei sitä tarvitse, sillä hän on perinyt isältään hyvän laskupään. Isän perintöä on myös Lejeunen päätyminen metsäalalle. 

"Siitä lähtien kun opin kävelemään, olin isän mukana metsässä. Isä työskenteli ensin ostajana paikallisella sahalla, myöhemmin paperitehtaalla", hän kertoo.  

"Kotikieli oli saksa, ja isä puhui ranskaa sujuvasti, mutta paperitehtaan raporttien kirjoittaminen ranskaksi oli hankalampaa. Niinpä minä korjasin yliopistoaikana viikonloppuisin isän ranskankielisten raporttien kielioppia. Opin samalla paljon alasta. Tiesin kaiken minkä hänkin." 

Lejaune opiskeli Liègen yliopistossa yritysjohtamista. Hän sai ulkomaankauppaministeriön stipendin puoleksi vuodeksi Yhdysvaltoihin ja tehtäväkseen tehdä markkinatutkimus belgialaiselle huonekaluteollisuudelle. Matkalta tarttui paljon oppia, josta oli jatkossa hyötyä.   

USA:n kauden ja armeijan käynnin jälkeen isän työnantaja, paperitehdas, halusi palkata myös nuoremman Lejeunen puunhankintaosastolleen. Tehtävänä oli ostaa kuitupuuta ja luoda toimitusketjut sille Saksasta Belgiaan.  

"Nuorena minulla on ollut yksi harrastus: kuorma-autoilla ajaminen. Ajoin lähes vuoden kansainvälistä rahtia ennen armeijaa ja USA:n matkaa. Kokemuksesta oli myöhemmin paljon hyötyä paperitehtaan logistiikan järjestämisessä."

Tehtaan puun hankinta ja logistiikka oli Lejenunen vastuulla ja hänen piti perehtyä myös maantie-, satama- ja rautatiekuljetuksiin. Ennätysvuotena 1981 hän järjesti tehtaalle 300 000 m3 tuontikuitupuuta Saksasta.  

Vuonna 1986 Lejenune totesi, että omat ideat ja osaaminen on syytä ottaa omaan käyttöön ja omaksi hyödyksi. Hän irtisanoutui paperitehtaasta ja perusti oman yrityksen: CCBOIS SA. 

Hänellä oli laajasti kokemusta metsäalalta Euroopasta: puun ostosta, korjuusta, kuljetuksesta, myynnistä ja käytöstä. Merkittävää oli myös hänen tietämyksensä eri maiden puukaupan ja puunmittauksen eroista.  

"Mittaustapa on erilainen joka maassa. Jos ei tiedä eroja, se voit tulla kalliiksi, kun ei tiedä, mistä vastapuoli puhuu."

Myrsky toi koneet metsään 

 Vuoden 1989 lopulla myrsky tuhosi metsää Lejeunen yrityksen toiminta-alueella. Lejeunen osoitekirjalle tuli käyttöä ja hän palkkasi suomalaisia ja ruotsalaisia yrityksiä myrskypuiden korjuuseen. Suomalaiset ja ruotsalaiset kuljettajat ja hakkuukoneet tekivät suuren vaikutuksen. 

Kun myrskytuhojen korjaajat lähtivät pois, Lejeune osti ruotsalaiselta ensimmäisen oman hakkuukoneensa. Nyt hänellä oli kone, mutta kuljettaja puuttui. Roger Lejeune korostaa, että koneita voi ostaa, mutta ne pitää saada myös liikkeelle. Ilman osaavia kuljettajia ei tule positiivista tulosta.   

Kuljettajilla oli rooli konekaupassa vuonna 1994, kun Lejeune osti ensimmäisen Ponssensa. Kaupan mukana tulivat myös kuljettajat. 

"Kumpikin hyötyi. Ponsse sai tuotekehitykseen palautetta koneiden suorituskyvystä ja tekniikan toimivuudesta Keski-Euroopan oloissa." 

Lejeune onnistui modernisoimaan puunkorjuutoimintansa ja sai sen askel askeleelta skandinaavisten standardien mukaiseksi.  

Einarin palkinnon saaja Roger Lejeune.

Einarin palkinnon saaja Roger Lejeune.

Edelläkävijä näyttää mallia 

Tavaralajimenetelmän ja koneellisen puunkorjuun tehokkuus teki vaikutuksen Lejeuneen. Hänen täytyi vakuuttaa myös paikalliset metsäalan toimijat asiasta. Epäilijät esittivät negatiivisia kommentteja, koneita pidettiin liian isoina metsään, kantojen katsottiin jäävän liian korkeiksi ja hakkuujäljen huonoksi.  

Osoittaakseen epäilijöille, että nämä olivat väärässä, Lejeune osti yhteistyökumppanin kanssa metsää ja järjesti näytöksen. He näyttivät, että koneet eivät vahingoita metsää, kun konetta käyttää ammattitaitoinen kuljettaja.  

Näin Lejeune toimii. Jos idea tuntuu hyvältä, hän testaa ja kokeilee sitä omassa metsässä, omassa firmassa ja omalla kustannuksella. Kokeiluista oppii, ja hänen mukaansa parhaiten oppii silloin, kun pelissä ovat omat rahat.  

Samalla periaatteella hän aloitti puunkorjuutoiminnan myös Venäjällä vuonna 1996. 

Jo vuonna 2007 yksityismatkallaan Chilessä hän tajusi maan koneellisen puunkorjuun tarpeen ja mahdollisuudet. Vuonna 2009 hän lähetti Chileen yhden kuormatraktorin ja kaksi hakkuukonetta testimielessä. Huolimatta monista ponnisteluista kokeilu päättyi, koska asiakkaat eivät olleet valmiita maksamaan haluttua hintaa tarjotusta palvelusta.  

"Olin kymmenen vuotta etuajassa", hän tuumii nyt. 

Määrien on pidettävä kutinsa 

Luotettavuus toistuu Lejeunen puheissa usein. Puunkorjuussa ja puukaupassa tärkeintä on, että määrät ovat oikein. Siksi hän puhuu paljon hakkuukonemittauksen puolesta.  

"Hinnasta voidaan keskustella, mutta määrien on oltava tarkkoja", hän sanoo. 

Lejeunen yrityksen vahvuudet ovat aina olleet ympäristövastuullisuus, hyvä työn laatu ja oikeat mitat ja määrät. Lejeune keskittyy lukuihin ja dataan, joilla hän